Merivoimien uhkakuvat

Uuden Rannikon Puolustaja 4/2021 teemana on Merivoimien uhkakuvat.  Uusin lehti on vain tilaajien luettavissa, mutta aihetta avaa kaikille alla pääkirjoituksessaan  lehden tuore päätoimittaja, komentaja Mikko Laakkonen.

Arvoisat lukijat, Vuosi 2021 lähenee loppuaan ja käsissäsi on Rannikon  Puolustaja -lehden kuluvan vuoden neljäs ja viimeinen numero. Kirjoittajien ja toimituksen tavoite on tietysti se, että lehdessä on lukijoille mielenkiintoista luettavaa – uskoisin että näin on. Tämänkertainen teema, Merivoimien uhkakuvat tulevaisuudessa, on vaativa aihealue monestakin syystä – eikä vähiten siksi, että nyt pyritään katsomaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikea taiteenlaji. Toisen vaativuuskertoimen tuo mukanaan juuri uhkakuvat. Yksittäisiä uhkia ja niiden varaan rakennettuja laajempia uhkakuvia ovat yhteiskunnat ja yhteisöt täynnä. Kaikkeen mitä luova ajattelu tuo mukanaan ei ole mahdollista varautua, mutta siitä huolimatta uhkakuvien ajattelu sekä niihin liittyvä keskustelu edistää myös varautumista. Uhkia ja niihin varautumista on aina mahdollista jäsentää. Lehden artikkelit on pyritty kytkemään merelliseen toimintaympäristöön, mikä osaltaan palvelee meripuolustuksen jatkuvan kehittymisen tarpeita – eli lyhyesti ’Si vis pacem – para bellum’.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa palveleva Jukka Savolainen kertoo ajatuksia merellisestä hybridivaikuttamisesta ja siihen varautumisesta haastattelussaan. Apulaisprofessori Antti Paronen kuvailee epäsymmetrisen ja hybridimäisen sodankäynnin keinoja ajatuksia herättävällä tavalla – ja esittää muutamia suosituksia havaintojensa perusteella. Juuso Mikkola on kirjoittanut laajan artikkelin, jossa asiantuntevasti kuvataan avaruutta yhtenä sodankäyntiin liittyvänä toimintaympäristönä. Annan artikkelista vahvan lukusuosituksen kaikille meille, jotka haluamme päivittää ymmärrystämme avaruudesta. Tulevaisuuden merellisen toimintaympäristön uhkakuvista on käytössämme korkeatasoinen artikkeli Perttu Trontin kirjoittamana. Tapani Linnamaa on kirjannut ajatuksiaan venäläisen merisotaopin tulevaisuuden kehitysnäkymistä – ja esittelee kuudennen sukupolven sodankäynnin piirteitä. Ajatuksia herättävän artikkelin Troijan hevosesta ja informaatiovaikuttamisesta on kirjoittanut Hannu Roponen.

Uhkiin on aiheellista myös varautua, ja Tuomas Syvänen kuvaa taitavasti artikkelissaan miten harjoitustoimintaa suunnitellaan, jotta se parhaalla mahdollisella tavalla vastaisia toimintaympäristömme asettamiin vaatimuksiin. Artikkeleihin liittyen on tuotava esille se tosiseikka, että nämä eri alojen todelliset ammattilaiset ovat kirjoittaneet ajatuksensa julkisella tasolla – ja näin ollen asioita on jätettävä myös ilmaisematta. Tästä ominaispiirteestä huolimatta kirjoittajat ovat onnistuneet mielestäni hienosti. Olen luottavainen, että viihdytte sekä näiden että lehden kaikkien muidenkin artikkeleiden parissa.

Tämä vuoden neljäs numero on minulle ensimmäinen lehden päätoimittajana, ja kiitän lehden julkaisijaa, Rannikkoupseeriyhdistystä, minulle osoitetusta luottamuksesta. Onnittelen lehden edellistä päätoimittajaa, komentaja Janne Herralaa, erinomaisesta työstä ja kiitän perehdytyksestä tähän mielenkiintoiseen tehtävään. Selvää on se, että otamme toimituksessa avoimesti vastaan ajatuksianne lehden teemoista, jutuista ja kirjoittajista. Yhdessä innokkaiden ja asiantuntevien kirjoittajien kanssa teemme jatkossakin mukaansatempaavia meripuolustuksen yhteistä asiaa edistäviä lehtiä. Toivotan antoisia lukuhetkiä lehtemme parissa, rauhallista joulunaikaa, mukavaa vuodenvaihdetta ja turvallista alkavaa vuotta kaikille lukijoille.

Mikko Laakkonen

  • Taken: 17 joulukuun, 2021

Toimitusneuvosto uusiksi

Lämmin kiitos pitkäaikaiselle Rannikon Puolustajan toimitusneuvoston puheenjohtajalle, kommodori (evp) Henrik Nysténille. Nysten aloitti puheenjohtajana jo lehdestä 3/2013. Nystén luopuu vuodenvaihteessa myös tehtävästään Maanpuolustuskoulutus ry:n Meripuolustuspiirin päällikkönä. Päällikkönä Nystén  on toiminut vuodesta 2011 alkaen.

Toimitusneuvosto toimii päätoimittajan tukena erityisesti kun päätetään lehden linjasta ja teemoista. Tyypillisesti toimitusneuvosto kokoontuu vähintään aina loppuvuodesta linjaamaan parin seuraavan vuoden teemat.

Toimitusneuvoston kokoonpano on kattava. Koko 2000-luvun on korostunut lehden asema myös Merivoimien tiedotuskanavana. Teemat ovatkin kattaneet kaikki Merivoimien keskeiset toiminnan ja kehittämisen osa-alueet. Siksi Merivoimat on vahvasti mukana myös toimitusneuvostossa.

Uudeksi puheenjohtajaksi yhdistyksen hallitus kutsui 16.11. kontra-amiraali Timo Junttilan. Varapuheenjohtajana toimii kustantajan (RUY) puheenjohtaja, kommodori (evp) Auvo Viita-aho ja sihteerinä lehden päätoimittaja komentaja Mikko Laakkonen. Merivoimien kokonaisuutta toimintaneuvostossa luotsaa Merivoimien esikuntapäällikkö lippueamiraali Tuomas Tiilikainen.

Muu kutsuttu toimintaneuvosto on:

kommodori Jukka Anteroinen, Rannikkolaivueen komentaja
ylikersantti Kalle Kaján, Suomenlahden aliupseerit ry:n puheenjohtaja
kommodori Juha Kilpi, Uudenmaan Prikaatin komentaja
kommodori Marko Laaksonen, Rannikkoprikaatin komentaja
Elina Laiho, Maanpuolustuksen henkilökuntaliiton puheenjohtaja
Johanna Pakola, Rannikkotykistön perinneyhdistyksen puheenjohtaja
kommodori Juhapekka Rautava, Merisotakoulun johtaja
Antti Rautiainen, Sininen Reservi ry:n puheenjohtaja
kapteeniluutnantti Tatu Vartiainen, Rannikkotykistön Opistoupseerit ry:n puheenjohtaja

Merivoimien johtamiskulttuuri

Merivoimat on puolustushaarana pieni ja siksi ehkä myös ketterä. Pienessä puolustushaarassa – ainakin toivottavasti – myös johtamisessa ollaan ketteriä, kaavoihin kangistumattomia, luovia ja jopa innovatiivisia. Toki perinteisiä johtamisen hyveitä unohtamatta. Laivastojen johtamiskulttuuri puolestaan on ollut perinteisesti hyvin komentaja- ja johtajakeskeistä. Onko näin edelleen ja päteekö se myös laajentuneissa Merivoimissa, kun johtamisen tapoja ja perinteitä on ollut jo reilut kaksikymmentä vuotta luomassa myös maavoimista merivoimiin siirtyneet rannikkojoukot  omine johtamisperinteineen.

Uudessa Rannikon Puolustajassa (3/2021) keskustellaan Merivoimien johtamiskulttuurista. Lehti on nyt jaettu tilaajien postilaatikoihin ja löytyy toki myös kirjastojen lisäksi useista Puolustusvoimien julkisista tiloista.

Edellinen numero (Merivoimien vaikuttaminen RP 2/2021) on samalla julkaistu verkkoon kaikkien luettavaksi vaikkapa täältä.

Merivoimien vaikuttaminen

Puolustusvoimien, maavoimien ja merivoimien vaikuttaminen ovat käsitteinä melko uusia ja vakiintuivat käyttöön vasta 2010-luvulla. Taustalla on amerikkalainen käsite ”joint fires”, jonka nimissä on koordinoitu keskitetysti osaa puolustushaarojen taistelujärjestelmistä. Amerikassa käsite on ollut luontevaa ottaa käyttöön, sillä onhan kaikilla puolustushaaroilla mm. taisteluhävittäjiä, joten vähintään ilmatilan käyttöä on pitänyt koordinoida jo maailmansodissa.

Meillä puolustushaarat ovat saanet käydä pitkälti omaa sotaansa, eikä esimerkiksi ilmavoimat ole kyennyt käytännössä tukemaan suoraan maajoukkojen taisteluita. Ilmavoimat mellastivat yläilmoissa melko vapaasti vastapuolen hävittäjiä torjuen. Toki on pitänyt kehittää tiedonvaihdon mekanismit, joilla omien koneiden alasampumista pyrittiin välttämään.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun ilmavoimille hankittiin ilmasta-maahan aseistusta ja maavoimille pitkän kantaman raketinheittimistöä. Niillä molemmilla voitiin vaikuttaa Puolustusvoimien kannalta strategisiin kohteisiin, jotka eivät välttämättä liittyneet ilmavoimien tai maavoimien taisteluihin. Haluttiin, että nämä kauaskantavat järjestelmät ovat ainakin osin ylijohdon käskytettävissä. Toki merivoimillakin oli ollut jo pitkään kauaskantoinen meritorjuntaohjus, mutta sen maalit olivat liittyneet tyypillisesti merivoimien taisteluun. Uusi meritorjuntaohjus kykenee myös maamaalien torjuntaan, joten se voi kiinnostaa myös puolustusvoimien vaikuttamista enemmän. Vaikuttamisen arsenaali on laaja ja keskitetysti johdetaan myös erikoisjoukkoja sekä merkittävää osaa informaatiovaikuttamisesta ja toiminnasta kyberympäristössä.

Maavoimien ja merivoimien vaikuttaminen puolestaan viittaa niiden asejärjestelmien käyttöön, joissa puolustushaaraesikunta on keskeisessä roolissa.

RP-lehden 2/2021 (saatava vain tilaajille) teemana on Merivoimien vaikuttamisen kokonaisuus ja pääartikkeleista ovat työryhmässä laaditut Puolustusvoimien vaikuttaminen ja Merivoimien vaikuttaminen sekä Jarno Limnéllin kyber-aiheinen artikkeli ja Juha-Antero Puistolan artikkeli informaatiovaikuttamisesta.

Antoisia lukuhetkiä uuden Rannikon Puolustajan parissa.

  • Taken: 13 kesäkuun, 2021

Merivoimien harjoitustoiminta

Merivoimien harjoitustoiminta on lehden 1/2021 teema. Pääartikkelit ovat:

  • Osaaminen vastaa tehtäviä – osaamisella valmiutta (Mikko Laakkonen)
  • Puolustusvoimien harjoitustoiminta suorituskykyjen rakennusaineena  (Hannu Mattinen ja Rauno Leppiviita)
  • Esikunnan johtamisharjoitus 2.0 (Juha Mälkki)
  • Sosiaalinen media viestimenä harjoituksissamme (Mika Immonen ja Hanna Tallberg)
  • Rannikkosotilasharjoitukset osana Rannikkoprikaatin harjoituskonseptia (Jari-Pekka Kettula)
  • Porkkalan marssi on Rannikkoprikaatin varusmiesten kova juttu (Tatu Vartiainen)
  • Koulutuspurjehdus muuttuu merelliseksi taisteluharjoitukseksi (Hannu Roponen ja Kai Korolainen)

Lisäksi mm. komentajakapteeni Pekka Hietakangas, LV2020 hankepäällikkö, on kirjoittanut syvääluotaavan artikkelin taistelualuksen johtamisesta.

 

 

 

 

Lehti on seuraavan numeron julkaisemiseen asti vain tilaajien luettavissa paperiversiona.

 

css.php