RP-lehti

Rannikon puolustaja 4/2024 on julkaistu – ja samalla saavat kaikki sivustolla vierailevat näkyviin digitaalisesti numeron 3/2024.

Vuoden viimeisen lehden otsikkona on ”Minun mereni” ja teema-artikkeleiksi ovat nousseet seuraavat:

• Pala meripuolustuksen historiaa Juha-Antero Puistola
• Vieras alus lähestyy, haastetta kerrakseen – onko se sota-alus? Jouni Honkala
• Evakuointiharjoitus Airistolla: m/s Gyltö ja Super Puma yhteistyössä Kari Hänninen
• Koiraryhmän arkea Rannikkolaivastossa Koiraryhmä Pansio K9
• Muistoja 1960-luvulta Raimo Huuhtanen

Alla lehden 4/2024 pääkirjoitus (Juha-Antero Puistola):

Lokakuun loppupuolella Suomessa otettiin käyttöön meriliikenteen erikoiskuljetusten varoalueet eli liikkuvien erikoiskuljetusten ympärille määritellyt erilliset puskurivyöhykkeet. Kulussa oleville erikoiskuljetuksien ympärille määritellään vyöhyke, jonka sisään muut alukset eivät saa ilman lupaa tulla.

Sisämaajärjellä ajateltuna on mainiota, ettei erikoiskuljetusten osalta luoteta pelkästään hyvään merimiestaitoon, vaan viranomaiset valvovat ja opastavat aallonkyntäjiä. Itämeri on haastava toimintaympäristö kokeneillekin kippareille. Etenkin jos valtaosa ajotunneista on hankittu avarammilla vesillä. Lisäksi komentosilloilla näytetään välillä luotettavan enemmän tekniikkaan kuin omiin silmiin. On tilanteita, joissa ruori on ollut käsiä täynnä, kun reittisuunnitelma on pitänyt tehdä pikatilanteena uusiksi odottamattoman sumun, savun tai humun vuoksi. Nykyisin tai edes lähitulevaisuudessa ei pidä sokeasti uskoa vaikkapa satelliittipaikannukseen perustuvia sijaintitietoja. Merikartta, alueen tuntemus ja yhteisten sääntöjen osaaminen ovat pakollisia varusteita sisääntuloväylillämme. Täsmällisyys on kuninkaallisten kohteliaisuutta ja rannikon puolustajien ominaisuus. Vaikka ihmisten väitetään olevan ajan orjia, niin joissakin tapauksissa kello on muutakin kuin rippikoululahja.

Edellisen ajattoman totuuden opin aikoinaan rannikkotykistössä, jossa jokaiseen sekuntiin suhtauduttiin kuin omaan lapseen. Annetun ajan huomiotta jättäminen oli jotain majesteettirikoksen ja maanpetoksen välimaastosta. Valitettavasti suomalainen kellokulttuuri ei ole yleismaailmallinen ilmiö. Jopa kapeassa eurooppalaisessa tarkastelussa tuntuu siltä, että päivällisen etäisyys keskipäivästä on suoraan verrannollinen ajan merkityksellisyyteen. Samaan aikaan tietysti hieman kadehdin sellaista elämäntapaa, jossa tuloaika katsotaan kalenterista eikä sekuntikellosta, mutta se on eri asia.

Voimme olla ylpeitä merivoimissa ja rannikkojoukoissa annettavasta koulutuksesta, joka on vuodesta toiseen taannut sen, että oma ja muiden turvallisuus ovat pysyneet hyvinä. Merellinen huliganismi tai edes pieni irrottelu eivät ole kuuluneet toimintakulttuuriimme. Tietysti silloin tällöin kuuluu kertomuksia siitä, kuinka koneista on otettu kaikki irti ja vapaavahtikin on käsketty antamaan työntämällä lisäsolmuja, mutta niissä kerroissa on aina kehyksenä ollut operatiivinen tarve. Ammattilainen osaa tarvittaessa lisätä nopeutta turvallisuudesta saavutettavaan etuun nähden tinkimättä.

Kurinalaisuus sekä sääntöjen ja toisten kunnioittaminen kuuluvat myös yhdistys- ja vapaa-ajan toimintaamme. Silti olemme onnistuneet luomaan siihen leppoisan ja hyväntahtoisen ilmapiirin. Rannikon puolustajien joukossa on hyvä olla myös virka-ajan ulkopuolella. Siksi uskon, että lukuisat yhdistyksemme onnistuvat haalimaan uusia tulokkaita joukkoomme.

Lisäksi elättelen toivetta siitä, että laaja kenttämme lähettää edelleen mielenkiintoisia artikkeleita, joissa he kertovat yhteisestä asiastamme eli rannikon puolustamisesta. Yhdessä olemme enemmän.

Juha-Antero Puistola

Päätoimittaja

Rannikon Puolustaja 3/2024 tutustuttaa meidät Meripuolustuksen kansainväliseen toimintaan, kuten niin moni RP-lehti on aiemminkin tehnyt. Nyt teemakirjoitukset ovat.

(1) Freezing Winds – Liittokunnan yhteisen meripuolustuksen kehittämistä talvisissa olosuhteissa, Henri Lavi
(2) HNS ja RSOM toiminta, Mika Kuutti ja Siiri Naukkarinen
(3) Finland is playing a key part of the Joint Expeditionary Force in the Baltic Sea – Suomi on avainasemassa Itämeren alueen JEF-yhteistyössä, William Young
(4) EUNAVFOR Aspides – Vaarallisin ja vaativin EU:n merioperaatio, Joona Haataja
(5) Kansainvälinen yhteistyö tuo tuulta purjeisiin, Juha-Antero Puistola

Samalla edellinen lehti julkaistiin tälle sivustolle luettavaksi.

Uusi lehti on taas kilahtanut postilaatikoihin ja vastaavasti edellinen numero 1/2024 on nyt luettavissa tällä verkkosivuilla. Numeron 2/2024 teema on Rannikon puolustuksen tulevaisuus. Teeman ajoitus ei ihan mennyt nappiin siinä mielessä, että Merivoimat on juuri julkaissut tarjouspyynnön tykistöjärjestelmästä, joka selvästikin näyttelee merkittävää osaa rannikon puolustuksessa. Hankkeeseen varmuudella palataan Rannikon Puolustajassa, kunhan asiaa pystytään enemmän avaamaan.

Lehden teemakirjoitukset ovat:

Tiedotus merenkulkijoille – oli myrsky nouseva, Juha-Antero Puistola
Merisodankäynti murroksessa, Ville Vänskä
Meripuolustus muutoksessa, Juuso Säämänen
Susi hylkeen nahoissa?, Riitta Björn
Miehittämättömät alukset merisodankäynnissä, Arto Nyrhinen

Rannikon Puolusta 1/2024 on ilmestynyt. Sen teemana on Rannikkopuolustuksen historia ja lehti on paperiversionaan tilaajien luettavissa. Samalla edellinen lehti on nyt julkaistu lehtiarkistoon.

Teemakirjoitusten aiheita ovat:

Viteleen tykistötaistelu 1919, Ville Vänskä

Panssarilaiva Väinämöisen ja Ilmarisen merkitys Suomen puolustukselle, Eero Auvinen ja Matti R. Ketola

Suomalaisia upotussodassa, Ville Vänskä

Kokonaisvaltaisen muutoksen äärellä – Rannikkojoukkojen taistelutavan kehittyminen kesällä 1941, Lari Pietiläinen

Rannikkopataljoonista, Kari Huhtala

Viipurinlahden taistelu 1944 – Viitteitä yhteisoperaatiosta, Juho Talvitie

Neuvostoliiton etuvartio, Ohto Manninen

Alla päätoimittaja Juha Puistolan pääkirjoitus lehdessä 1/2024.

”Suomen rannikon pituus on 1100 km, mutta rantaviivaa maallamme on jopa 4600 kilometrin verran. Saaria Suomen rannikolla on yli 81 000. Maamme lounaisrannikon saaristo on Euroopan suurin. Ahvenanmaa on olennainen osa tätä saaristoa.

Edellinen on hyvä muistutus meille kaikille, koska jokainen osaa vaikka syvästä unesta herätettynä kertoa, kuinka pitkä itäraja on, mutta rantaviiva ja saaret saattaisivat olla hakusessa.

Kylmän sodan aikana laajamittainen maihinnousu Suomeen arvioitiin suurvaltasodan yhdeksi vääjäämättömäksi seuraukseksi. Sitä uhkaa vastaan rakensimme rannikkopuolustusjärjestelmän, jota jouduimme viilaamaan isolla kädellä vasta 2000-luvulla.

Voimakas rannikkotykistö sekä sotakokemusten perusteella kehitetty rannikkojalkaväki muodostivat rannikkojoukkojen suorituskyvyn. Puolustuksellisten tehtävien lisäksi rannikkojoukkojen tuli kyetä suorittamaan hyökkäyksellisiä tehtäviä, kuten vastahyökkäyksiä maihinnousseen vihollisen tuhoamiseksi tai saarien ja kohteiden valtaamisia. Rannikkojoukkojen tuli olla saaristo-olosuhteisiin koulutettuja ja niiden tuli hallita lukuisa määrä erilaisia teknisiä välineitä. Myös rannikkojoukkojen ja laivaston yhteistoiminta kehittyi jatkuvasti.

Jokainen rannikkomme olosuhteissa harjoitellut tietää, etteivät ne ole milloinkaan ihanteelliset. Pimeys, kylmyys, matalat ja karikkoiset väylät sekä kallioiset saaret eivät muodosta ihanteellisinta taistelumaastoa. Tietysti oletamme, että meille haastava tarkoittaa vastustajalle mahdotonta.

Osa vaikeuksistamme johtuu yleisestä rahoituksen niukkuudesta, kun joukkojen määrää, koulutusta ja varustusta on vuosien varrella kehitetty. Osa puolestaan on seurausta siitä, ettei Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa haluta järkyttää. Voi olla, että nuo molemmat osatekijät pysyvät, vaikka niiden suhteen on pientä liikkumista.

Rannikkojoukot, ja yhteistoimintakyky eivät syntyneet tyhjästä, vaan todellisesta tarpeesta. Kari Huhtala, Lari Pietiläinen ja Juho Talvitie vievät meidät artikkelissaan joukkojen syntysijoille.

Panssarilaivojen merkityksestä meitä muistuttavat Eero Auvinen ja Matti R Ketola. Ilmarinen palasi uutisiin, kun päätös sen polttoöljysäiliön tyhjentämisestä eteni tarjouskilpailuun asti. Meripuolustuksen historia on tietysti paljon muutakin kuin hylkyjä. Siksi olen äärimmäisen iloinen tietäessäni rannikonpuolustajien tuntevan historiansa. Siitä on osoituksena lukuisat teokset, joita myös nuori sukupolvi tarinastamme julkaisee.

Merivoimat ja rannikkopuolustus eivät tietenkään ole juuttuneet historiaan. Lehtemme numerossa 2 pohdimme tulevaisuutta. Jos juuri sinulla on siihen sananen sanottavaksi, pyydän lähettämään artikkeliehdotukset heti maaliskuun alussa. Tulevaisuus ei odota.”

Rannikon Puolustaja kiittää lämpimästi Mikko Laakkosta, joka on toiminut lehden päätoimittajana ansiokkaasti numerosta 4/2021 nyt digitaalisena julkaistuun 3/2023 saakka.

Uudeksi päätoimittajaksi olemme saaneet komentaja, tutkija ja tietokirjailija Juha-Antero Puistolan. Puistolalla on kokemusta päätoimittajatyöstä mm. Kylkiraudan päätoimittajana vuosina 2011 – 2013. Puistolan kirjallista tuotanto ovat mm. Terrorismi Euroopassa 2006, Nato ja Suomi 2015, Itä-Ukraina lännen etuvartio 2020 ja Kansalaisen varautumisopas 2023.

Puistolan ensimmäinen Rannikon Puolustaja 4/2023 on ilmestynyt nyt paperiversiona tilaajille. Sen teemana on ”Ajankohtaista meripuolustuksen operaatiotaidosta ja taktiikasta”.

Lehden teema-artikkeleita ovat:

• Merioperaatioiden toimeenpano on merisotataidon ydintä, Anssi Munkki
• Merioperaatioiden suunnittelu; prosessiosaamista vai operaatiotaitoa? Kristina Baumgartner
• Merisotaopin kehitys ja huomioita sen opettamisesta Nato-Suomessa Perttu Trontti
• Taktiikan opetuksen kehittäminen Merisotakoulussa Perttu Kuosmanen
  ja Jyrimatti Hollmén

Lehden pääkirjoitus:

Vuoden lähestyessä loppuaan ei tarvitse olla kapteeni nähdäkseen horisontissa nousevan myrskyn. Tätä kirjoitettaessa pommit putoilevat kiihtyvään tahtiin Euroopan liepeillä. Johtajien puheet eivät ennakoi rauhaa ainakaan meidän aikamme alussa. Kovia sanoja ovat seuranneet kovat teot.

Me saimme maistaa ilkeyksien ensipuraisua, kun Suomen ja Viron välinen kaasuputki repäistiin hajalle perinteisellä ”laahaava ankkuri”-tempulla.

Näennäisen rauhallinen meri kätkee sisäänsä kriittistä infrastruktuuria, jota tarvitaan öljyn, kaasun ja datan välittämiseen ympäri vuorokauden ja vuoden.

Kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuus on tietysti ollut tiedossa jo pitkään. Kaikkiin mahdollisiin uhkiin varautuminen olisi ollut liian kallista, joten rakenteisiin on jäänyt heikkoja kohtia aivan riittävästi vihamielisen toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Emme me silti jää toimettomiksi uusien tai vanhojen uhkien konkretisoituessa. Merivoimilla on ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli pidäkkeen rakentamisessa ja ylläpidossa.

Sensorimme tarkkailevat tapahtumia meren pinnalla ja sen yllä sekä alla. Teknologian kehittyminen vähentää kuuroja, sokeita tai sumeita pisteitämme jatkuvasti. Meidän pitääkin jatkaa merialueillemme sopivan teknologian ja toimintamallien tutkimista.

Joskus pelkkä paljastumisen riski ei riitä pelotteeksi ilkeämielisen pysäyttämiseksi. Silloin merivoimilla on kyky vakuuttaa vastustaja muuttamaan toimintaansa. Alkavana vuotena tuota kykyä hiotaan entistä iskevämmäksi yhdessä liittolaistemme ja kumppaniemme kanssa.

On yhteinen velvollisuutemme huolehtia siitä, että myrskyn kestosta tai voimakkuudesta riippumatta Suomi ja suomalaiset voivat luottaa puolustuskykyymme.

Lehtemme jatkaa tässä numerossa ja ensi vuonna jatkokertomustamme teräksestä, teknologista ja ammattitaidosta, joka suojaavat meitä ja liittolaisiamme.

Helsingissä 9.10.2023
Komentaja Juha-Antero Puistola
Päätoimittaja