RP-lehti

Rannikon Puolusta 1/2024 on ilmestynyt. Sen teemana on Rannikkopuolustuksen historia ja lehti on paperiversionaan tilaajien luettavissa. Samalla edellinen lehti on nyt julkaistu lehtiarkistoon.

Teemakirjoitusten aiheita ovat:

Viteleen tykistötaistelu 1919, Ville Vänskä

Panssarilaiva Väinämöisen ja Ilmarisen merkitys Suomen puolustukselle, Eero Auvinen ja Matti R. Ketola

Suomalaisia upotussodassa, Ville Vänskä

Kokonaisvaltaisen muutoksen äärellä – Rannikkojoukkojen taistelutavan kehittyminen kesällä 1941, Lari Pietiläinen

Rannikkopataljoonista, Kari Huhtala

Viipurinlahden taistelu 1944 – Viitteitä yhteisoperaatiosta, Juho Talvitie

Neuvostoliiton etuvartio, Ohto Manninen

Alla päätoimittaja Juha Puistolan pääkirjoitus lehdessä 1/2024.

”Suomen rannikon pituus on 1100 km, mutta rantaviivaa maallamme on jopa 4600 kilometrin verran. Saaria Suomen rannikolla on yli 81 000. Maamme lounaisrannikon saaristo on Euroopan suurin. Ahvenanmaa on olennainen osa tätä saaristoa.

Edellinen on hyvä muistutus meille kaikille, koska jokainen osaa vaikka syvästä unesta herätettynä kertoa, kuinka pitkä itäraja on, mutta rantaviiva ja saaret saattaisivat olla hakusessa.

Kylmän sodan aikana laajamittainen maihinnousu Suomeen arvioitiin suurvaltasodan yhdeksi vääjäämättömäksi seuraukseksi. Sitä uhkaa vastaan rakensimme rannikkopuolustusjärjestelmän, jota jouduimme viilaamaan isolla kädellä vasta 2000-luvulla.

Voimakas rannikkotykistö sekä sotakokemusten perusteella kehitetty rannikkojalkaväki muodostivat rannikkojoukkojen suorituskyvyn. Puolustuksellisten tehtävien lisäksi rannikkojoukkojen tuli kyetä suorittamaan hyökkäyksellisiä tehtäviä, kuten vastahyökkäyksiä maihinnousseen vihollisen tuhoamiseksi tai saarien ja kohteiden valtaamisia. Rannikkojoukkojen tuli olla saaristo-olosuhteisiin koulutettuja ja niiden tuli hallita lukuisa määrä erilaisia teknisiä välineitä. Myös rannikkojoukkojen ja laivaston yhteistoiminta kehittyi jatkuvasti.

Jokainen rannikkomme olosuhteissa harjoitellut tietää, etteivät ne ole milloinkaan ihanteelliset. Pimeys, kylmyys, matalat ja karikkoiset väylät sekä kallioiset saaret eivät muodosta ihanteellisinta taistelumaastoa. Tietysti oletamme, että meille haastava tarkoittaa vastustajalle mahdotonta.

Osa vaikeuksistamme johtuu yleisestä rahoituksen niukkuudesta, kun joukkojen määrää, koulutusta ja varustusta on vuosien varrella kehitetty. Osa puolestaan on seurausta siitä, ettei Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa haluta järkyttää. Voi olla, että nuo molemmat osatekijät pysyvät, vaikka niiden suhteen on pientä liikkumista.

Rannikkojoukot, ja yhteistoimintakyky eivät syntyneet tyhjästä, vaan todellisesta tarpeesta. Kari Huhtala, Lari Pietiläinen ja Juho Talvitie vievät meidät artikkelissaan joukkojen syntysijoille.

Panssarilaivojen merkityksestä meitä muistuttavat Eero Auvinen ja Matti R Ketola. Ilmarinen palasi uutisiin, kun päätös sen polttoöljysäiliön tyhjentämisestä eteni tarjouskilpailuun asti. Meripuolustuksen historia on tietysti paljon muutakin kuin hylkyjä. Siksi olen äärimmäisen iloinen tietäessäni rannikonpuolustajien tuntevan historiansa. Siitä on osoituksena lukuisat teokset, joita myös nuori sukupolvi tarinastamme julkaisee.

Merivoimat ja rannikkopuolustus eivät tietenkään ole juuttuneet historiaan. Lehtemme numerossa 2 pohdimme tulevaisuutta. Jos juuri sinulla on siihen sananen sanottavaksi, pyydän lähettämään artikkeliehdotukset heti maaliskuun alussa. Tulevaisuus ei odota.”

Rannikon Puolustaja kiittää lämpimästi Mikko Laakkosta, joka on toiminut lehden päätoimittajana ansiokkaasti numerosta 4/2021 nyt digitaalisena julkaistuun 3/2023 saakka.

Uudeksi päätoimittajaksi olemme saaneet komentaja, tutkija ja tietokirjailija Juha-Antero Puistolan. Puistolalla on kokemusta päätoimittajatyöstä mm. Kylkiraudan päätoimittajana vuosina 2011 – 2013. Puistolan kirjallista tuotanto ovat mm. Terrorismi Euroopassa 2006, Nato ja Suomi 2015, Itä-Ukraina lännen etuvartio 2020 ja Kansalaisen varautumisopas 2023.

Puistolan ensimmäinen Rannikon Puolustaja 4/2023 on ilmestynyt nyt paperiversiona tilaajille. Sen teemana on ”Ajankohtaista meripuolustuksen operaatiotaidosta ja taktiikasta”.

Lehden teema-artikkeleita ovat:

• Merioperaatioiden toimeenpano on merisotataidon ydintä, Anssi Munkki
• Merioperaatioiden suunnittelu; prosessiosaamista vai operaatiotaitoa? Kristina Baumgartner
• Merisotaopin kehitys ja huomioita sen opettamisesta Nato-Suomessa Perttu Trontti
• Taktiikan opetuksen kehittäminen Merisotakoulussa Perttu Kuosmanen
  ja Jyrimatti Hollmén

Lehden pääkirjoitus:

Vuoden lähestyessä loppuaan ei tarvitse olla kapteeni nähdäkseen horisontissa nousevan myrskyn. Tätä kirjoitettaessa pommit putoilevat kiihtyvään tahtiin Euroopan liepeillä. Johtajien puheet eivät ennakoi rauhaa ainakaan meidän aikamme alussa. Kovia sanoja ovat seuranneet kovat teot.

Me saimme maistaa ilkeyksien ensipuraisua, kun Suomen ja Viron välinen kaasuputki repäistiin hajalle perinteisellä ”laahaava ankkuri”-tempulla.

Näennäisen rauhallinen meri kätkee sisäänsä kriittistä infrastruktuuria, jota tarvitaan öljyn, kaasun ja datan välittämiseen ympäri vuorokauden ja vuoden.

Kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuus on tietysti ollut tiedossa jo pitkään. Kaikkiin mahdollisiin uhkiin varautuminen olisi ollut liian kallista, joten rakenteisiin on jäänyt heikkoja kohtia aivan riittävästi vihamielisen toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Emme me silti jää toimettomiksi uusien tai vanhojen uhkien konkretisoituessa. Merivoimilla on ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli pidäkkeen rakentamisessa ja ylläpidossa.

Sensorimme tarkkailevat tapahtumia meren pinnalla ja sen yllä sekä alla. Teknologian kehittyminen vähentää kuuroja, sokeita tai sumeita pisteitämme jatkuvasti. Meidän pitääkin jatkaa merialueillemme sopivan teknologian ja toimintamallien tutkimista.

Joskus pelkkä paljastumisen riski ei riitä pelotteeksi ilkeämielisen pysäyttämiseksi. Silloin merivoimilla on kyky vakuuttaa vastustaja muuttamaan toimintaansa. Alkavana vuotena tuota kykyä hiotaan entistä iskevämmäksi yhdessä liittolaistemme ja kumppaniemme kanssa.

On yhteinen velvollisuutemme huolehtia siitä, että myrskyn kestosta tai voimakkuudesta riippumatta Suomi ja suomalaiset voivat luottaa puolustuskykyymme.

Lehtemme jatkaa tässä numerossa ja ensi vuonna jatkokertomustamme teräksestä, teknologista ja ammattitaidosta, joka suojaavat meitä ja liittolaisiamme.

Helsingissä 9.10.2023
Komentaja Juha-Antero Puistola
Päätoimittaja

RP 3/23 on ilmestynyt ja vastaavasti numero 2/23 on nyt kaikkien digitaalisesti luettavissa näiltä sivuilta. Aiheena juuri ilmestyneessä numerossa on asevelvollisuus merivoimissa ja lehdestä löytyvät seuraavat teema-artikkelit:

• Varusmiespalvelus Rannikkolaivastossa ja merelliset reserviläisten tehtävät, Juho Ronumäki
• Reservin koulutus nosteessa Rannikkoprikaatissa, Kari Laaksonen
• Varusmiesten johtajakoulutus Rannikkoprikaatissa – Uudet tuulet puhaltavat, Jusa Väistö
• Repetitionsövningar i Nylands brigad, Walter Londen
• Merivoimien reserviupseerikoulutus Merisotakoulussa, Roope Hertsi
• Vapaaehtoinen maanpuolustus tarjoaa monipuolista koulutusta kaikille, Petri Pääkkönen
• Varusmiehet miinasodassa Mikko Laakkonen

Lämmin kiitos lehden päätoimittajalle, Mikko Laakkoselle, joka päättää nyt RP-lehden päätoimittajakautensa ja luovuttaa tahtipuikon Juha-Antero Puistolalle. Alla lehden 3/2023 pääkirjoitus:

Meripuolustuksen perustana on asevelvollisuus, ja juuri siksi tämän lehden teema on ajankohtainen ja tärkeä. Ajankohtainen se on siksi, että asevelvollisten osaaminen, soveltuvuus ja halukkuus eri koulutuksiin otetaan
entistä paremmin huomioon. Tavoiteltavaa on se, että vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien naisten lukumäärä kasvaa jatkossa. Toisaalta
asevelvollisuuden tarkastelu on ajankohtaista myös siksi, että liittoutumisen myötä tarkasteltavaksi tulee, miten varusmiehet ja reserviläiset osallistuvat
eri tehtäviin.

Jatkuvalle kehittymiselle on erinomainen perusta, koska meillä on toimiva asevelvollisuusjärjestelmä, jota on uudistettu pitkäjänteisesti ja harkitusti.
Esimerkkejä asevelvollisten monipuolisista tehtävistä merellä ja rannikolla on luettavissa kaikissa lehden teema-artikkeleissa, joita ovat kirjoittaneet
Rannikkolaivaston, Rannikkoprikaatin, Uudenmaan prikaatin sekä Merisotakoulun asiantuntijat – kiitos heille kaikille!

Reserviläiset ovat erityisen keskeinen osa tätä kokonaisuutta.
Heidän käyttöä valmiuden kannalta tärkeissä tehtävissä laajennetaan, ja reserviläisten osaamista tulee hyödyntää joustavasti kaikissa vastuullisissa
tehtävissä. Merivoimien reserviupseerikoulutuksen nykytilaa sekä kehittyvää aliupseerikoulutusta kuvataan kahdessa artikkelissa.

Meripuolustuksen tukena Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on tärkeä rooli tukemassa kehitystä – yhdistys tarjoaa sekä koulutusmahdollisuuksia
että kouluttajia. MPK:n Meripuolustuspiirin toimintaa kuvaavaa artikkeli käsittelee tätä aihetta. Rannikkoprikaatin artikkeli reservin koulutuksesta sisältää ajantasaisen katsauksen käytännön tekemisestä.

Kirjallisuuteen liittyvän haastattelun muodossa suuntaamme katseen myös menneeseen, missä käsittelemme sotien jälkeistä aikaa. Tuolloin varusmiehiä tarvittiin Suomen kannalta tärkeässä ja vaarallisessa palveluksessa,
kun Itämereltä raivattiin sinne laskettuja merimiinoja. Huomattavaa
on se, että asevelvollisten palvelusturvallisuus on kehittynyt valtavasti vuosikymmenien aikana.

Aloittaessani vuonna 2021 päätoimittajana palautin mieleeni ajatuksen: ”Si vis pacem, para bellum” – eli jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Ajattelen niin, että asevelvollisuus on tämän ajattelun ilmentymä. Kiitän lukijoita – on ollut etuoikeus toimia Rannikon Puolustajan päätoimittajana, ja toivotan parhainta menestystä komentaja Juha-Antero Puistolalle tässä hienossa tehtävässä.

Toivotan lukijoille antoisia lukuhetkiä ja turvallista syksyä.

Mikko Laakkonen

Alla juuri ilmestyneen, Merivoimien tulevaissuutta avaavan RP-lehden 2/2023 pääkirjoitus.

Arvoisat lukijat,

Merivoimat on muutoksen vuosikymmenen ensimmäisellä neljänneksellä. Tällä vuosikymmenellä Merivoimat ottaa käyttöön merkittäviä uusia suorituskykyjä, ja samalla Merivoimat ylläpitää jatkuvaa tilanteen edellyttämää valmiutta. Merivoimien johto on jo muutama vuosi sitten valmistellut strategian, joka osoittaa toiminnalle suuntaan kohti 2030-lukua. ”Merivoimat 2032 – yhtenäinen merellinen iskukyky” on strategia, josta on eri turvallisuusluokan versioita. Keskeisiltä osin strategia on kuitenkin julkinen, koska tavoitteena on se, että se jalkautuu päivittäiseen palvelukseen ja toimintaan mahdollisimman laajasti.

Lehtemme tässä numerossa Merivoimien esikunnan asiantuntijat kertovat omista näkökulmistaan, miten strategia toteutetaan. Toimintaympäristön muutos, turvallisuustilanteen heikkeneminen ja Suomen sotilaallinen liittoutuminen ovat kaikki itsessään merkittäviä ja historiallisia muutoksia. Kun strategiaa on kirjoitettu, ei ole ollut tiedossa kuinka merkittäviä muutoksia on heti ensimmäisellä neljänneksellä kohdattava.

Strategia on laadittu kuitenkin myös sitä varten, että Merivoimat kykenee hallitusti ottamaan käyttöön uusia suorituskykyjä ja luopumaan poistuvista suorituskyvyistä. Tältä osin muutoksen vuodet ovat edelleen edessäpäin. Merivoimien valmiuden on vastattava asetettuja vaatimuksia. Suorituskykyjen kehittämisen on jatkuttava. Käytössä olevia sekä käyttöön tulevia suorituskykyjä on ylläpidettävä ja niillä on oltava asianmukaisettilat. Joukot ja johtoportaat tarvitsevat ajantasaisen johtamisjärjestelmän. Strategian toimeenpanossa on kuitenkin Merivoimien henkilöstö: palkattu henkilöstö, varusmiehet ja reserviläiset.

Meripuolustus tarvitsee toimiakseen myös Merivoimien ulkopuolisia toimijoita ja ihmisiä, joista lehdessämme on useita kiinnostavia artikkeleita. Keskeisin uusi toimija on Nato – yhdessä olemme vahvempia. Toimintakykyisen Merivoimien henkilöstön osaaminen on edelleen aivan keskeistä, koska ilman yhteistä päättäväistä tekemistä strategiat ovat vain paperia. Onnistunut strategian toimeenpano vie Merivoimat 2030-luvulle yhtenäisenä ja iskukykyisenä.

Merivoimien komentaja arvioi haastattelussa kuinka laadittu Merivoimien strategia on säilynyt tarpeellisena vuosikymmenellä, joka on alkanut ennakoimattomilla muutoksilla ja Nato-liittoutumisella. Samoin voimme lukea puolustushaaramme komentajan ajatuksia siitä, mikä on keskeistä strategian toimeenpanossa kuluvan vuosikymmenen aikana.

Toivotan lukijoille hyvää ja turvallista kesää,

Mikko Laakkonen
Päätoimittaja

• Taken: 10 kesäkuun, 2023

Lehti 1/2023 on ilmestynyt teemalla ”Merellinen puolustusyhteistyö ja kansainvälinen toiminta” ja on nyt toimitettu tilaajille. Alla lehden pääkirjoitus.

Arvoisat lukijat,

Ikiaikainen mietelause ”Si vis pacem, para bellum”, eli ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan”, vaikuttaa edelleen ajankohtaiselta ajatukselta. Lehtemme tämänkertainen teema on merellinen puolustusyhteistyö ja kansainvälinen toiminta. Puolustus- yhteistyö on monilla tavoin varautumisen ytimessä, koska toimimalla ja harjoittelemalla yhdessä osoitetaan valmiutta ja siten ehkäistään kriisejä. Samalla parannetaan yhteistä suorituskykyä poikkeusoloja varten. Kansainvälisen yhteistoiminnan pitää näkyä ja kuulua – joskin selvää on se, että aivan kaikkea ei ole aiheellista julkisuudessa käsitellä.

Mennyt vuosi oli poikkeuksellinen ja se näkyi myös Itämerellä. Meripuolustuksen kannalta erittäin myönteistä on ollut se, että useiden eri maiden merivoimat ovat halunneet osoittaa läsnäoloaan Itämerellä ja harjoitella Merivoimien kanssa. Perustaa tiivistyneelle yhteistyölle on monessa tapauksessa luotu vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan. Pitkäjänteisesti muodostetulle perustalle on ollut mahdollista lisätä yhteistyön määrää ja laatua.

Tässä numerossa saamme luettavaksemme kattauksen meripuolustuksen kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Teema-artikkelien kirjoittajina on myös Suomessa toimivia puolustusasiamiehiä. Artikkeleista käy ilmi, että suomalaisten meripuolustajien osaamista ja asennetta arvostetaan. Tämä ei välttämättä ole uutinen, mut- ta aika ajoin se on hyvä kuulla juuri ulkomaalaisten totea-

mana. Kirjoittajat toteavat, että käytännön puolustusyhteistyö parantaa kaikkien osapuolien valmiuksia ja lisää keskinäistä ymmärrystä tärkeiksi koetuista asioista. Erityisesti liittokunnissa tämä toisten näkökulmien ymmärrys on hyödyllistä.

Merivoimien kansainvälisellä yhteistoiminnalla tavoitellaan sitä, että tarvittaessa on valmius operoida yhdessä ja toiminta normaali- ja poikkeusoloissa on toisiamme tukevaa. Yleinen arvio on se, että poikkeukselliset ajat jatkuvat toistaiseksi – ja yhteistoimintamme jatkuu toimintaympäristön edellyttämällä tasolla. Kansainvälinen yhteistoiminta on meripuolustukselle suhteellinen etu, mitä on hyvä vaalia jatkossakin. Meripuolustuksen eri toimijoiden tapahtumista on erinomaisia katsauksia lehtemme tapahtumia ja kuulumisia osioissa. Olemme selvästi valmiita yhteistoimintaan ja yhteistyöhön monella saralla – näin hyvä.

Mikko Laakkonen
Päätoimittaja

• Taken: 19 maaliskuun, 2023