RP2/2025 on ilmestynyt ja teemana on Uusi sukupolvi. Samalla edellinen numero on julkaistu verkkolehtenä.
RP2/2025 teemakirjoitukset ovat: Nato ja Merivoimat (Juha-Antero Puistola), Lähitulevaisuuden aseet (Puistola), Sota-alukset nykykriiseissä (Patrik Lillqvist) sekä Uusia pataljoonan komentajia Uudenmaan prikaatissa: Uudenmaan prikaatissa on ainutlaatuinen koulutuskulttuuri (Hanna Tallberg).
Pääkirjoituksessaan Juha-Antero Puistola pohtii Merivoimien valmiutta ja varustusta seuraavasti:
Päätoimittajan kartat alkavat olla täynnä pieniä punaisia nuppineuloja, jotka ilmaisevat havaittua epäilyttävää toimintaa. Osa neuloista on painettu meri- tai ranta-alueillemme, ja huolestuttavan lähelle kriittistä infrastruktuuria tai jopa strategisesti merkittäviä kohteita.
Maalla, merellä ja ilmassa poreilee tavalla, jota jotkut tulkitsevat kiehumisen esiasteeksi. Kaikille rannikonpuolustajille antaa varmasti luottamuksen, ja jopa ylpeyden, tunnetta tieto siitä, ettei Merivoimat ole tyytynyt olemaan sammakko kuumenevassa kattilassa. Uudet kyvykkyydet ja toimintatavat oli päätetty hankkia ja omaksua siinä vaiheessa, kun tuulettimeen suuntaava pelikaani oli vielä munassaan. Se tarkoittaa sitä, etteivät rannikonpuolustajat kohtaa tulevaisuutta housut kintuissa muualla kuin Merisotakoulun saunassa.
En tietenkään väitä, että olisimme valmiita ja täydellisiä. On aivan varmaa, että puutelistalla on edelleen paljon huolehdittavaa. Se, että omat kehittämistarpeet on tunnistettu, on jo sinällään merkittävä asia. Pöyhkeyteen tai omahyväisyyteen ei ole varaa edes juhlapuheissa.
Yksi asia, mikä tulee mieleen, on operointi suurilla joukkomäärillä. Hieman ”pelkään”, että monilla upseereilla on käytännön kokemusta korkeintaan muutaman sadan taistelijan johtamisesta. Yksittäisessä aluksessa tai edes alusosastossa ei tietenkään ole tuhansia miehiä, mutta meripuolustuksessa on.
Operaatioiden kitkatilanteet paljastuvat vain riittävän mittavissa harjoituksissa – jos siis haluaa etukäteen tutustua niihin. Pelikaania ei kannata odottaa. Harjoitusten suunnittelijat ovat varmasti jo ottaneet Ukrainan sodan oppeja mukaan operatiivisiin, taktisiin ja teknologisiin kehyksiin. Oletan, että tulevien johtajien koulutus on pullollaan yllättäviä haasteita, joita ei voikaan hoitaa imaginaarisilla ratkaisuilla.
Yksi sodan havainnoista on se, että koulutuksen ja harjoittelun on oltava mahdollisimman realistista. Joukot kuluvat, materiaali hupenee jne., kunnes organisaatioista puristetaan esiin viimeisetkin innovaatiotipat.
Innovatiivinen organisaatio ei synny ilman osaavaa henkilöstöä. Jokaisen miehen yksittäisestä rannikkotaistelijasta pyramidin päällimmäiseen amiraaliin on osattava tehtävänsä ja siinä käytettävät välineet, ennen kuin uusia käyttötapoja eli ”soveltamista” kannattaa edes harkita. Tietysti Merivoimien on pidettävä huolta myös materiaalisesta valmiudesta.
Kuulemani mukaan talvisodan neuvostosotilaiden mielestä parasta suksivoidetta oli Suomi-konepistoolin ääni. Edes mahtivoide ei auta, jos sukset puuttuvat. En tarkoita ”suurhankintoja”, vaan SA-joukkojen varustuksen kampaamista hankintaesityslomake kourassa. Kannattanee yrittää ainakin.
On vielä mainittava, että uuden päätoimittajan valinta on meneillään. Hän pääsee tositoimiin jo numerosta 4/2025. Vuosi 2026 on entistä paremmassa
pidossa, kun uusi luuta pyyhkii toimituksen nurkissa. Koska joutsenlauluni on vasta seuraavassa numerossa, en jatka tuosta enempää. Luulen, että jonossa on vielä tilaa. Jos haluat tarttua tämän ainutlaatuisen julkaisun nuottivihkoon, lähetä sähköpostia heti joko minulle tai RUY ry:n puheenjohtajalle: kommodori (evp) Auvo Viita-aholle auvovii(at)gmail.com.
Juha-Antero Puistola
Päätoimittaja
Komentaja evp.