Lehti 1/25 on putkahtanut tilaajien postilaatikoihin ja samalla on totutusti edellinen lehti myös verkkolukijoiden luettavissa.
Uuden lehden teemana on ”Myötätuuli”. Tätä myötäistä virettä päätoimittaja kuvaa myös lehden 1/25 pääkirjoituksessa (alla).
Sekä Ruotsin että Viron merivoimien komentajat kuvasivat alkuvuonna Itämeren turvallisuustilannetta ”poikkeukselliseksi – jopa vakavaksi”. Perusteen lausunnolle antoivat muun muassa Ukrainan sota ja merenalaisen infrastruktuurin toistuvat vahingoittamiset.
Tällä hetkellä on ilmeistä, että Euroopassa käytävä valtakamppailu on ulottunut Itämerelle. Hyvänä asiana voidaan pitää sitä, etteivät kamppailun osapuolet ole toistaiseksi käyttäneet asevoimien kineettisiä kykyjä itämerellisen nokkimisjärjestyksen selvittämiseksi.
Huonona puolena on pakko mainita, että jos vallitsevat trendit olisivat liukukytkimiä sodan ja rauhan välillä, kovin monet niistä olisivat huolestuttavassa asennossa tai hyvää vauhtia matkalla niihin. Koko Eurooppa on tällä hetkellä epävakaassa tilanteessa.
Epävakauteen liittyen on todettava, ettei lyhyellä eikä keskipitkällä aikavälillä ole nähtävissä tilannetta, jossa Venäjä luopuisi alueellisista valtapyrkimyksistään, tai muuttaisi keinovalikoimaansa sen hankkimiseksi. Venäjä käyttää kaikkia valtiollisia ja useita ei-valtiollisia työkaluja tavoitteisiinsa pääsemiseksi.
Menemättä noihin keinoihin tässä vaiheessa sen syvemmälle, on todettava, että erikseen ja yhdessä ne muodostavat selvän uhan Suomelle ja Euroopalle.
On myös muistettava, että Venäjän tutkiminen ja sen muodostamasta uhasta puhuminen ei ole sotahulluutta, vaan osa varautumista.
Jos huonot ajat koittavat, niihin valmistautunut pärjää todennäköisesti paremmin kuin silmät ummessa kulkenut. Toisaalta, jos pahin ei tapahdukaan, kaikilla on parempi mieli. Ainakin minä lupaan kestää tulevaisuuden historiankirjoissa tapahtuvan ”turhasta” varautumisesta motkottamisen. Olisi henkisesti paljon kovempi pala lukea malli Cajanderin uusintapainosta.
Joku saattaa kysyä, miten ihmeessä tällaisena aikana tämän lehden teema on ”myötätuuli”? Eikös puhuri ole pikemmin vastainen ja hyytävän kylmä?
Perustelu on yksinkertainen. Kiristynyt kansainvälinen tilanne on saanut ihmiset ja päättäjät muistamaan meren merkityksen suomalaiselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Lihavina ja leppoisina vuosina meillä on ollut taipumus unohtaa valtion napanuora ja luottaa siihen, että ihmiset, tavarat, data ja energia liikkuvat kuin välissä ei merta olisikaan.
Nyt viimeistään herätyskelloon torkuttaminen on päättynyt, joten voimme yhdessä tuumin parantaa turvallisuuttamme ilman aivan viime tingan hätää.
Meillä on siis otollinen tilaisuus kertoa sanoin ja kuvin, kuinka merivoimat osallistuu turvallisemman tulevaisuuden rakentamiseen. Monella tavalla se tapahtuu pienin työn ja arjen teoin mutta edellyttää myös kykyjä seistä sanojen ja suunnitelmien takana. Sellaisiin talkoisiin kutsumme kaikki rannikon puolustajat eli odotusarvo alkaneelle vuodelle on valtava.
Tässä numerossa sukellamme siis merten syvään päätyyn, ja seuraavissa numeroissa jatkamme vapaalla tyylillä kohti maalia.
Juha-Antero Puistola, päätoimittaja
