Kategoria: Lehdet

Uusin Rannikon Puolustaja (3/2022) on ilmestynyt tilaajille ja sen teemana on Merisodan historia. Teema-artikkeleita on kirjoitettu lehteen seuraavasti:

Rannikkojoukot kenttäarmeijan sivustan suojana 1941, Teikarin valtaus 29.8.1941, Lari Pietiläinen

”Suursaari meidän”, jatkosodan huolellisimmin valmisteltu operaatio,
Antti-Veikko Haimila

Kokoaan suurempi taistelu, 80 vuotta Somerin taistelusta, Teemu Leivo

Operaatio Kilpapurjehdus, suunnitelmasta toimeenpanoon, Juuso Säämänen

Ahvenanmaan puolustusjärjestelyistä kylmän sodan alkuvuosina, Petteri Jouko

3/2022 PÄÄKIRJOITUS

Arvoisat lukijat,

Lehtemme tässä numerossa saamme luettavaksemme suomalaisen merisodan historiaan liittyviä artikkeleita. Ne ovat parhaimpien asiantuntijoiden kirjoittamia – ja luotan siihen, että viihdymme näiden kirjoituksien parissa. Kirjoittajat tekevät arvokasta työtä historiatiedon vaalimisessa, mikä voidaan nähdä myös kunnioituksen osoituksena edellisten sukupolvien palvelukselle ja työlle. Samalla teema-artikkelit tarjoavat hyödyllisiä virikkeitä meripuolustuksen suunnitteluun ja toteutukseen tänäkin päivänä.

Teikarin valtaus elokuussa 1941 perustui muun muassa yllätyshyökkäyksen muodostamaan etuun, voimien keskittämiseen ja hyvin koulutettuun joukkoon. Tämä rannikkojoukko tuki onnistuneella operaatiollaan mantereella taistelevaa kenttäarmeijaa. Vastaavasti Suursaaren valtaus keväällä 1942 perustui sekin voimien keskittämiseen, mutta myös operaation huolellinen suunnittelu ja kekseliäisyys olivat keskeisessä asemassa. Kyseiseen operaatioon liittyi myös toimintaa, mitä nykyään kutsuisimme strategiseksi viestinnäksi. Somerin taistelu kesällä 1942 osoittaa puolustajan taistelutahdon, laivastojoukkojen yhteistoiminnan ja ilmavoimien tuen merkityksen. Taisteluun liittynyt yhteistoiminnan nopeus ja tehokkuus olivat merkillepantavia asioita. Nopeus ja oikea ajoitus olivat erittäin tärkeitä kesällä 1941 operaatio Kilpapurjehduksessa, jonka toimeenpanolla puolustettiin Ahvenanmaata. Alueen asema tunnistettiin sodan jälkeenkin merkittäväksi – ja kylmän sodan alkuvuosina Pääesikunta yhdistikin Ahvenanmaan puolustamisen osaksi valtakunnallista suunnitelmaa. Kaiken kaikkiaan on helppo todeta, että puolustuksen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä – sotakokemukset Itämeren alueen taisteluista osoittavat aukottomasti tämän työn tarpeellisuuden.

Näitä historiallisia tapahtumia ei olisi olemassa ilman edellisten sukupolvien ihmisten yhteisiä ponnisteluja ja uhrauksia – historiaa tekivät ihmiset. Se mitä ja miten tuosta historiasta sitten kirjoitetaan, on ollut riippuvainen ihmisten teoista menneinä vuosikymmeninä. Tulevien vuosikymmenten historia on samalla tavalla ihmisistä riippuvainen. Näin ollen on sopivaa, että tässä numerossa esitellään myös nykyisiä meripuolustuksen tekijöitä – heitä, jotka palvelevat meripuolustusta päivittäin. Lehdessämme on tälläkin kertaa hienoja katsauksia eri tapahtumista ja kuulumisia järjestöjen toiminnasta – yhteinen tekeminen jatkuu. Osoitan parhaimmat kiitokset yhteisen julkaisumme kaikille kirjoittajille. Suosittelen tutustumaan myös Virtuaalisesta Rannikkotykistömuseosta kirjoitettuun artikkeliin ja tietenkin itse museoon. Toivotan mielenkiintoisia lukukokemuksia lehtemme parissa ja turvallista syksyä,

Mikko Laakkonen
Päätoimittaja

• Taken: 6 lokakuun, 2022

Rannikon Puolustaja 1/2022 on tipahtanut postilaatikoistamme. Tällä kertaa teemana on sodan ajan logistiikka. Alla päätoimittaja Mikko Laakkosen mietteitä pääkirjoituksessa.

Arvoisat lukijat,

Vuosi on alkanut tilanteessa, jossa sekä terveysturvallisuus maailmassa että yleinen turvallisuus Euroopassa on ollut ja on koetuksella. Tämänkertaisen lehtemme teema eli meripuolustuksen sodan ajan logistiikka, logistiset ketjut ja huoltovarmuus ovat aina tärkeitä aiheita – mutta näinä aikoina ne ovat myös varsin ajankohtaisia. Erilaisten häiriö- ja poikkeustilanteiden varalle on sekä yksittäisten ihmisten, eri yhteisöjen ja yhteiskuntien tarkoituksenmukaista varautua. Logistiikan ja huollon tuen merkitys on aina ollut ratkaisevan tärkeää sotilasjoukoille – ennemmin tai myöhemmin. Suomalainen meripuolustus ei muodosta tältä osin poikkeusta säännöstä. Meripuolustus itse tarvitsee toimivaa logistiikkaa, mutta se myös turvaa huoltovarmuutta ja yhteiskuntamme logistiikkaa turvaamalla meriyhteyksiämme.

Teemaan liittyen Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta yhteiskunnan huoltovarmuuden turvaamisessa kertoo Axel Hagelstam haastattelussa. Sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmaa syventää Jussi Mattila kirjoituksessa, joka käsittelee teollisen yhteistyön merkitystä. Logistiikan ja huollon järjestelyistä on käsillämme korkeatasoiset asiantuntijoiden kirjoitukset, jotka todella osoittavat sen että ”huolto taistelee ja tukee” joukkojemme rinnalla. Merivoimien huollon kokonaisuutta esitellään Jarkko Källin, Jari Räisäsen ja Harri Mykkäsen artikkelissa. Joukkoyksiköiden komentajat Henri Lavi ja Sakari Soini kuvaavat artikkeleissaan, miten rannikko- ja laivastojoukkojen huolto on järjestetty ja miten se toteutetaan. Lukemalla Taavi Kurosen ja Teemu Nycklingin sekä Aki Pykälistön kirjoitukset pääsemme hiukan aistimaan mitä huollon käytännön toteutus parhaimmillaan tai haastavimmillaan on. Ville Vänskän Rannikkolohkon tiedonantoja -kolumnissa on hyviä neuvoja siitä, miten logistiikkaan kannattaa asennoitua. Ehkä tältä osin kaikki kuuluisat kenraalit eivät ole parhaita roolimalleja logistiikan ymmärtämisessä, mutta syy tähän selviää lukemalla tämän lehden artikkelit.

Kuluvan vuoden tulevien lehtien teemat liittyvät meristrategiaan, merisodan historiaan ja merisodankäynnin teknologiaan. Erityisesti tuon merisodan historian osalta otamme toimituksessa vastaan lukijoiden ajatuksia mahdollisista aiheista ja kirjoittajista. Pitkiin perinteisiin liittyen tässä lehdessä on Juhapekka Rautavan mielenkiintoinen artikkeli Ruotsin merisotatieteellisen seuran toiminnasta. Toivotan antoisia lukuhetkiä lehtemme kaikkien kirjoitusten parissa!

Miko Laakkonen, päätoimittaja

• Taken: 22 helmikuun, 2022

Uuden Rannikon Puolustaja 4/2021 teemana on Merivoimien uhkakuvat.  Uusin lehti on vain tilaajien luettavissa, mutta aihetta avaa kaikille alla pääkirjoituksessaan  lehden tuore päätoimittaja, komentaja Mikko Laakkonen.

Arvoisat lukijat, Vuosi 2021 lähenee loppuaan ja käsissäsi on Rannikon  Puolustaja -lehden kuluvan vuoden neljäs ja viimeinen numero. Kirjoittajien ja toimituksen tavoite on tietysti se, että lehdessä on lukijoille mielenkiintoista luettavaa – uskoisin että näin on. Tämänkertainen teema, Merivoimien uhkakuvat tulevaisuudessa, on vaativa aihealue monestakin syystä – eikä vähiten siksi, että nyt pyritään katsomaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikea taiteenlaji. Toisen vaativuuskertoimen tuo mukanaan juuri uhkakuvat. Yksittäisiä uhkia ja niiden varaan rakennettuja laajempia uhkakuvia ovat yhteiskunnat ja yhteisöt täynnä. Kaikkeen mitä luova ajattelu tuo mukanaan ei ole mahdollista varautua, mutta siitä huolimatta uhkakuvien ajattelu sekä niihin liittyvä keskustelu edistää myös varautumista. Uhkia ja niihin varautumista on aina mahdollista jäsentää. Lehden artikkelit on pyritty kytkemään merelliseen toimintaympäristöön, mikä osaltaan palvelee meripuolustuksen jatkuvan kehittymisen tarpeita – eli lyhyesti ’Si vis pacem – para bellum’.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa palveleva Jukka Savolainen kertoo ajatuksia merellisestä hybridivaikuttamisesta ja siihen varautumisesta haastattelussaan. Apulaisprofessori Antti Paronen kuvailee epäsymmetrisen ja hybridimäisen sodankäynnin keinoja ajatuksia herättävällä tavalla – ja esittää muutamia suosituksia havaintojensa perusteella. Juuso Mikkola on kirjoittanut laajan artikkelin, jossa asiantuntevasti kuvataan avaruutta yhtenä sodankäyntiin liittyvänä toimintaympäristönä. Annan artikkelista vahvan lukusuosituksen kaikille meille, jotka haluamme päivittää ymmärrystämme avaruudesta. Tulevaisuuden merellisen toimintaympäristön uhkakuvista on käytössämme korkeatasoinen artikkeli Perttu Trontin kirjoittamana. Tapani Linnamaa on kirjannut ajatuksiaan venäläisen merisotaopin tulevaisuuden kehitysnäkymistä – ja esittelee kuudennen sukupolven sodankäynnin piirteitä. Ajatuksia herättävän artikkelin Troijan hevosesta ja informaatiovaikuttamisesta on kirjoittanut Hannu Roponen.

Uhkiin on aiheellista myös varautua, ja Tuomas Syvänen kuvaa taitavasti artikkelissaan miten harjoitustoimintaa suunnitellaan, jotta se parhaalla mahdollisella tavalla vastaisia toimintaympäristömme asettamiin vaatimuksiin. Artikkeleihin liittyen on tuotava esille se tosiseikka, että nämä eri alojen todelliset ammattilaiset ovat kirjoittaneet ajatuksensa julkisella tasolla – ja näin ollen asioita on jätettävä myös ilmaisematta. Tästä ominaispiirteestä huolimatta kirjoittajat ovat onnistuneet mielestäni hienosti. Olen luottavainen, että viihdytte sekä näiden että lehden kaikkien muidenkin artikkeleiden parissa.

Tämä vuoden neljäs numero on minulle ensimmäinen lehden päätoimittajana, ja kiitän lehden julkaisijaa, Rannikkoupseeriyhdistystä, minulle osoitetusta luottamuksesta. Onnittelen lehden edellistä päätoimittajaa, komentaja Janne Herralaa, erinomaisesta työstä ja kiitän perehdytyksestä tähän mielenkiintoiseen tehtävään. Selvää on se, että otamme toimituksessa avoimesti vastaan ajatuksianne lehden teemoista, jutuista ja kirjoittajista. Yhdessä innokkaiden ja asiantuntevien kirjoittajien kanssa teemme jatkossakin mukaansatempaavia meripuolustuksen yhteistä asiaa edistäviä lehtiä. Toivotan antoisia lukuhetkiä lehtemme parissa, rauhallista joulunaikaa, mukavaa vuodenvaihdetta ja turvallista alkavaa vuotta kaikille lukijoille.

Mikko Laakkonen

• Taken: 17 joulukuun, 2021

Merivoimat on puolustushaarana pieni ja siksi ehkä myös ketterä. Pienessä puolustushaarassa – ainakin toivottavasti – myös johtamisessa ollaan ketteriä, kaavoihin kangistumattomia, luovia ja jopa innovatiivisia. Toki perinteisiä johtamisen hyveitä unohtamatta. Laivastojen johtamiskulttuuri puolestaan on ollut perinteisesti hyvin komentaja- ja johtajakeskeistä. Onko näin edelleen ja päteekö se myös laajentuneissa Merivoimissa, kun johtamisen tapoja ja perinteitä on ollut jo reilut kaksikymmentä vuotta luomassa myös maavoimista merivoimiin siirtyneet rannikkojoukot  omine johtamisperinteineen.

Uudessa Rannikon Puolustajassa (3/2021) keskustellaan Merivoimien johtamiskulttuurista. Lehti on nyt jaettu tilaajien postilaatikoihin ja löytyy toki myös kirjastojen lisäksi useista Puolustusvoimien julkisista tiloista.

Edellinen numero (Merivoimien vaikuttaminen RP 2/2021) on samalla julkaistu verkkoon kaikkien luettavaksi vaikkapa täältä.

Puolustusvoimien, maavoimien ja merivoimien vaikuttaminen ovat käsitteinä melko uusia ja vakiintuivat käyttöön vasta 2010-luvulla. Taustalla on amerikkalainen käsite ”joint fires”, jonka nimissä on koordinoitu keskitetysti osaa puolustushaarojen taistelujärjestelmistä. Amerikassa käsite on ollut luontevaa ottaa käyttöön, sillä onhan kaikilla puolustushaaroilla mm. taisteluhävittäjiä, joten vähintään ilmatilan käyttöä on pitänyt koordinoida jo maailmansodissa.

Meillä puolustushaarat ovat saanet käydä pitkälti omaa sotaansa, eikä esimerkiksi ilmavoimat ole kyennyt käytännössä tukemaan suoraan maajoukkojen taisteluita. Ilmavoimat mellastivat yläilmoissa melko vapaasti vastapuolen hävittäjiä torjuen. Toki on pitänyt kehittää tiedonvaihdon mekanismit, joilla omien koneiden alasampumista pyrittiin välttämään.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun ilmavoimille hankittiin ilmasta-maahan aseistusta ja maavoimille pitkän kantaman raketinheittimistöä. Niillä molemmilla voitiin vaikuttaa Puolustusvoimien kannalta strategisiin kohteisiin, jotka eivät välttämättä liittyneet ilmavoimien tai maavoimien taisteluihin. Haluttiin, että nämä kauaskantavat järjestelmät ovat ainakin osin ylijohdon käskytettävissä. Toki merivoimillakin oli ollut jo pitkään kauaskantoinen meritorjuntaohjus, mutta sen maalit olivat liittyneet tyypillisesti merivoimien taisteluun. Uusi meritorjuntaohjus kykenee myös maamaalien torjuntaan, joten se voi kiinnostaa myös puolustusvoimien vaikuttamista enemmän. Vaikuttamisen arsenaali on laaja ja keskitetysti johdetaan myös erikoisjoukkoja sekä merkittävää osaa informaatiovaikuttamisesta ja toiminnasta kyberympäristössä.

Maavoimien ja merivoimien vaikuttaminen puolestaan viittaa niiden asejärjestelmien käyttöön, joissa puolustushaaraesikunta on keskeisessä roolissa.

RP-lehden 2/2021 (saatava vain tilaajille) teemana on Merivoimien vaikuttamisen kokonaisuus ja pääartikkeleista ovat työryhmässä laaditut Puolustusvoimien vaikuttaminen ja Merivoimien vaikuttaminen sekä Jarno Limnéllin kyber-aiheinen artikkeli ja Juha-Antero Puistolan artikkeli informaatiovaikuttamisesta.

Antoisia lukuhetkiä uuden Rannikon Puolustajan parissa.

• Taken: 13 kesäkuun, 2021