Rannikon Puolustaja 3/2024 tutustuttaa meidät Meripuolustuksen kansainväliseen toimintaan, kuten niin moni RP-lehti on aiemminkin tehnyt. Nyt teemakirjoitukset ovat.
(1) Freezing Winds – Liittokunnan yhteisen meripuolustuksen kehittämistä talvisissa olosuhteissa, Henri Lavi (2) HNS ja RSOM toiminta, Mika Kuutti ja Siiri Naukkarinen (3) Finland is playing a key part of the Joint Expeditionary Force in the Baltic Sea – Suomi on avainasemassa Itämeren alueen JEF-yhteistyössä, William Young (4) EUNAVFOR Aspides – Vaarallisin ja vaativin EU:n merioperaatio, Joona Haataja (5) Kansainvälinen yhteistyö tuo tuulta purjeisiin, Juha-Antero Puistola
Samalla edellinen lehti julkaistiin tälle sivustolle luettavaksi.
Uusi lehti on taas kilahtanut postilaatikoihin ja vastaavasti edellinen numero 1/2024 on nyt luettavissa tällä verkkosivuilla. Numeron 2/2024 teema on Rannikon puolustuksen tulevaisuus. Teeman ajoitus ei ihan mennyt nappiin siinä mielessä, että Merivoimat on juuri julkaissut tarjouspyynnön tykistöjärjestelmästä, joka selvästikin näyttelee merkittävää osaa rannikon puolustuksessa. Hankkeeseen varmuudella palataan Rannikon Puolustajassa, kunhan asiaa pystytään enemmän avaamaan.
Lehden teemakirjoitukset ovat:
Tiedotus merenkulkijoille – oli myrsky nouseva, Juha-Antero Puistola Merisodankäynti murroksessa, Ville Vänskä Meripuolustus muutoksessa, Juuso Säämänen Susi hylkeen nahoissa?, Riitta Björn Miehittämättömät alukset merisodankäynnissä, Arto Nyrhinen
Rannikon Puolusta 1/2024 on ilmestynyt. Sen teemana on Rannikkopuolustuksen historia ja lehti on paperiversionaan tilaajien luettavissa. Samalla edellinen lehti on nyt julkaistu lehtiarkistoon.
Teemakirjoitusten aiheita ovat:
Viteleen tykistötaistelu 1919, Ville Vänskä
Panssarilaiva Väinämöisen ja Ilmarisen merkitys Suomen puolustukselle, Eero Auvinen ja Matti R. Ketola
Suomalaisia upotussodassa, Ville Vänskä
Kokonaisvaltaisen muutoksen äärellä – Rannikkojoukkojen taistelutavan kehittyminen kesällä 1941, Lari Pietiläinen
Rannikkopataljoonista, Kari Huhtala
Viipurinlahden taistelu 1944 – Viitteitä yhteisoperaatiosta, Juho Talvitie
Neuvostoliiton etuvartio, Ohto Manninen
Alla päätoimittaja Juha Puistolan pääkirjoitus lehdessä 1/2024.
”Suomen rannikon pituus on 1100 km, mutta rantaviivaa maallamme on jopa 4600 kilometrin verran. Saaria Suomen rannikolla on yli 81 000. Maamme lounaisrannikon saaristo on Euroopan suurin. Ahvenanmaa on olennainen osa tätä saaristoa.
Edellinen on hyvä muistutus meille kaikille, koska jokainen osaa vaikka syvästä unesta herätettynä kertoa, kuinka pitkä itäraja on, mutta rantaviiva ja saaret saattaisivat olla hakusessa.
Kylmän sodan aikana laajamittainen maihinnousu Suomeen arvioitiin suurvaltasodan yhdeksi vääjäämättömäksi seuraukseksi. Sitä uhkaa vastaan rakensimme rannikkopuolustusjärjestelmän, jota jouduimme viilaamaan isolla kädellä vasta 2000-luvulla.
Voimakas rannikkotykistö sekä sotakokemusten perusteella kehitetty rannikkojalkaväki muodostivat rannikkojoukkojen suorituskyvyn. Puolustuksellisten tehtävien lisäksi rannikkojoukkojen tuli kyetä suorittamaan hyökkäyksellisiä tehtäviä, kuten vastahyökkäyksiä maihinnousseen vihollisen tuhoamiseksi tai saarien ja kohteiden valtaamisia. Rannikkojoukkojen tuli olla saaristo-olosuhteisiin koulutettuja ja niiden tuli hallita lukuisa määrä erilaisia teknisiä välineitä. Myös rannikkojoukkojen ja laivaston yhteistoiminta kehittyi jatkuvasti.
Jokainen rannikkomme olosuhteissa harjoitellut tietää, etteivät ne ole milloinkaan ihanteelliset. Pimeys, kylmyys, matalat ja karikkoiset väylät sekä kallioiset saaret eivät muodosta ihanteellisinta taistelumaastoa. Tietysti oletamme, että meille haastava tarkoittaa vastustajalle mahdotonta.
Osa vaikeuksistamme johtuu yleisestä rahoituksen niukkuudesta, kun joukkojen määrää, koulutusta ja varustusta on vuosien varrella kehitetty. Osa puolestaan on seurausta siitä, ettei Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa haluta järkyttää. Voi olla, että nuo molemmat osatekijät pysyvät, vaikka niiden suhteen on pientä liikkumista.
Rannikkojoukot, ja yhteistoimintakyky eivät syntyneet tyhjästä, vaan todellisesta tarpeesta. Kari Huhtala, Lari Pietiläinen ja Juho Talvitie vievät meidät artikkelissaan joukkojen syntysijoille.
Panssarilaivojen merkityksestä meitä muistuttavat Eero Auvinen ja Matti R Ketola. Ilmarinen palasi uutisiin, kun päätös sen polttoöljysäiliön tyhjentämisestä eteni tarjouskilpailuun asti. Meripuolustuksen historia on tietysti paljon muutakin kuin hylkyjä. Siksi olen äärimmäisen iloinen tietäessäni rannikonpuolustajien tuntevan historiansa. Siitä on osoituksena lukuisat teokset, joita myös nuori sukupolvi tarinastamme julkaisee.
Merivoimat ja rannikkopuolustus eivät tietenkään ole juuttuneet historiaan. Lehtemme numerossa 2 pohdimme tulevaisuutta. Jos juuri sinulla on siihen sananen sanottavaksi, pyydän lähettämään artikkeliehdotukset heti maaliskuun alussa. Tulevaisuus ei odota.”
Rannikon Puolustaja kiittää lämpimästi Mikko Laakkosta, joka on toiminut lehden päätoimittajana ansiokkaasti numerosta 4/2021 nyt digitaalisena julkaistuun 3/2023 saakka.
Uudeksi päätoimittajaksi olemme saaneet komentaja, tutkija ja tietokirjailija Juha-Antero Puistolan. Puistolalla on kokemusta päätoimittajatyöstä mm. Kylkiraudan päätoimittajana vuosina 2011 – 2013. Puistolan kirjallista tuotanto ovat mm. Terrorismi Euroopassa 2006, Nato ja Suomi 2015, Itä-Ukraina lännen etuvartio 2020 ja Kansalaisen varautumisopas 2023.
Puistolan ensimmäinen Rannikon Puolustaja 4/2023 on ilmestynyt nyt paperiversiona tilaajille. Sen teemana on ”Ajankohtaista meripuolustuksen operaatiotaidosta ja taktiikasta”.
Lehden teema-artikkeleita ovat:
Merioperaatioiden toimeenpano on merisotataidon ydintä, Anssi Munkki
Merioperaatioiden suunnittelu; prosessiosaamista vai operaatiotaitoa? Kristina Baumgartner
Merisotaopin kehitys ja huomioita sen opettamisesta Nato-Suomessa Perttu Trontti
Taktiikan opetuksen kehittäminen Merisotakoulussa Perttu Kuosmanen ja Jyrimatti Hollmén
Lehden pääkirjoitus:
Vuoden lähestyessä loppuaan ei tarvitse olla kapteeni nähdäkseen horisontissa nousevan myrskyn. Tätä kirjoitettaessa pommit putoilevat kiihtyvään tahtiin Euroopan liepeillä. Johtajien puheet eivät ennakoi rauhaa ainakaan meidän aikamme alussa. Kovia sanoja ovat seuranneet kovat teot.
Me saimme maistaa ilkeyksien ensipuraisua, kun Suomen ja Viron välinen kaasuputki repäistiin hajalle perinteisellä ”laahaava ankkuri”-tempulla.
Näennäisen rauhallinen meri kätkee sisäänsä kriittistä infrastruktuuria, jota tarvitaan öljyn, kaasun ja datan välittämiseen ympäri vuorokauden ja vuoden.
Kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuus on tietysti ollut tiedossa jo pitkään. Kaikkiin mahdollisiin uhkiin varautuminen olisi ollut liian kallista, joten rakenteisiin on jäänyt heikkoja kohtia aivan riittävästi vihamielisen toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Emme me silti jää toimettomiksi uusien tai vanhojen uhkien konkretisoituessa. Merivoimilla on ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli pidäkkeen rakentamisessa ja ylläpidossa.
Sensorimme tarkkailevat tapahtumia meren pinnalla ja sen yllä sekä alla. Teknologian kehittyminen vähentää kuuroja, sokeita tai sumeita pisteitämme jatkuvasti. Meidän pitääkin jatkaa merialueillemme sopivan teknologian ja toimintamallien tutkimista.
Joskus pelkkä paljastumisen riski ei riitä pelotteeksi ilkeämielisen pysäyttämiseksi. Silloin merivoimilla on kyky vakuuttaa vastustaja muuttamaan toimintaansa. Alkavana vuotena tuota kykyä hiotaan entistä iskevämmäksi yhdessä liittolaistemme ja kumppaniemme kanssa.
On yhteinen velvollisuutemme huolehtia siitä, että myrskyn kestosta tai voimakkuudesta riippumatta Suomi ja suomalaiset voivat luottaa puolustuskykyymme.
Lehtemme jatkaa tässä numerossa ja ensi vuonna jatkokertomustamme teräksestä, teknologista ja ammattitaidosta, joka suojaavat meitä ja liittolaisiamme.
Helsingissä 9.10.2023 Komentaja Juha-Antero Puistola Päätoimittaja
RP 3/23 on ilmestynyt ja vastaavasti numero 2/23 on nyt kaikkien digitaalisesti luettavissa näiltä sivuilta. Aiheena juuri ilmestyneessä numerossa on asevelvollisuus merivoimissa ja lehdestä löytyvät seuraavat teema-artikkelit:
Varusmiespalvelus Rannikkolaivastossa ja merelliset reserviläisten tehtävät, Juho Ronumäki
Reservin koulutus nosteessa Rannikkoprikaatissa, Kari Laaksonen
Varusmiesten johtajakoulutus Rannikkoprikaatissa – Uudet tuulet puhaltavat, Jusa Väistö
Repetitionsövningar i Nylands brigad, Walter Londen
Merivoimien reserviupseerikoulutus Merisotakoulussa, Roope Hertsi
Vapaaehtoinen maanpuolustus tarjoaa monipuolista koulutusta kaikille, Petri Pääkkönen
Varusmiehet miinasodassa Mikko Laakkonen
Lämmin kiitos lehden päätoimittajalle, Mikko Laakkoselle, joka päättää nyt RP-lehden päätoimittajakautensa ja luovuttaa tahtipuikon Juha-Antero Puistolalle. Alla lehden 3/2023 pääkirjoitus:
Meripuolustuksen perustana on asevelvollisuus, ja juuri siksi tämän lehden teema on ajankohtainen ja tärkeä. Ajankohtainen se on siksi, että asevelvollisten osaaminen, soveltuvuus ja halukkuus eri koulutuksiin otetaan entistä paremmin huomioon. Tavoiteltavaa on se, että vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien naisten lukumäärä kasvaa jatkossa. Toisaalta asevelvollisuuden tarkastelu on ajankohtaista myös siksi, että liittoutumisen myötä tarkasteltavaksi tulee, miten varusmiehet ja reserviläiset osallistuvat eri tehtäviin.
Jatkuvalle kehittymiselle on erinomainen perusta, koska meillä on toimiva asevelvollisuusjärjestelmä, jota on uudistettu pitkäjänteisesti ja harkitusti. Esimerkkejä asevelvollisten monipuolisista tehtävistä merellä ja rannikolla on luettavissa kaikissa lehden teema-artikkeleissa, joita ovat kirjoittaneet Rannikkolaivaston, Rannikkoprikaatin, Uudenmaan prikaatin sekä Merisotakoulun asiantuntijat – kiitos heille kaikille!
Reserviläiset ovat erityisen keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Heidän käyttöä valmiuden kannalta tärkeissä tehtävissä laajennetaan, ja reserviläisten osaamista tulee hyödyntää joustavasti kaikissa vastuullisissa tehtävissä. Merivoimien reserviupseerikoulutuksen nykytilaa sekä kehittyvää aliupseerikoulutusta kuvataan kahdessa artikkelissa.
Meripuolustuksen tukena Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on tärkeä rooli tukemassa kehitystä – yhdistys tarjoaa sekä koulutusmahdollisuuksia että kouluttajia. MPK:n Meripuolustuspiirin toimintaa kuvaavaa artikkeli käsittelee tätä aihetta. Rannikkoprikaatin artikkeli reservin koulutuksesta sisältää ajantasaisen katsauksen käytännön tekemisestä.
Kirjallisuuteen liittyvän haastattelun muodossa suuntaamme katseen myös menneeseen, missä käsittelemme sotien jälkeistä aikaa. Tuolloin varusmiehiä tarvittiin Suomen kannalta tärkeässä ja vaarallisessa palveluksessa, kun Itämereltä raivattiin sinne laskettuja merimiinoja. Huomattavaa on se, että asevelvollisten palvelusturvallisuus on kehittynyt valtavasti vuosikymmenien aikana.
Aloittaessani vuonna 2021 päätoimittajana palautin mieleeni ajatuksen: ”Si vis pacem, para bellum” – eli jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Ajattelen niin, että asevelvollisuus on tämän ajattelun ilmentymä. Kiitän lukijoita – on ollut etuoikeus toimia Rannikon Puolustajan päätoimittajana, ja toivotan parhainta menestystä komentaja Juha-Antero Puistolalle tässä hienossa tehtävässä.
Toivotan lukijoille antoisia lukuhetkiä ja turvallista syksyä.
